Millis satu
Prinsessa, prinssi ja taikakangas
Olipa kerran, kauan sitten, Milarasin kuningaskunnassa asui prinsessa Mia ja prinssi Mika.

He elivät onnellisina vanhempiensa, Milarasin kuninkaan ja kuningattaren, kanssa suuressa linnassa valtakunnan keskellä. Kansa rakasti kuninkaallista perhettä ja jumaloi pientä prinsessaa ja pientä prinssiä.
Mutta valtakunnan reunalla asui luolassaan vanha lohikäärme nimeltä Wudernop. "Kun ihmisiä ei ollut, tämä oli minun", lohikäärme huokaisi. Tuolloin, tuhansia vuosia sitten, Wudernop hallitsi vielä nykyistä Milarasta, kunnes muutama vaeltaja asettui maahan ja pakotti lohikäärmeen perheineen vetäytymään vuoristossa oleviin luoliin. Sen jälkeen Wudernop ei ole juurikaan nähnyt perhettään. Joka päivä hän mietti, miten hän voisi valloittaa entisen valtakuntansa takaisin ja karkottaa ihmiset maasta.
Niinpä lohikäärme keksi suunnitelman. "Pelästytän asukkaat niin paljon lohikäärmetulellani, etteivät he enää halua asua täällä", se ajatteli itsekseen ja päätti toteuttaa suunnitelmansa seuraavana täydenkuun yönä.

Heti kun seuraava täysikuu koitti, Wudernop suuntasi linnaan. "On parasta aloittaa linnasta, jotta ihmiset voivat vielä paeta", hän sanoi itsekseen lentäessään ilmassa. Lohikäärme ei oikeastaan halunnut vahingoittaa ketään, hän halusi vain saada takaisin sen, mikä hänelle kuului, ja vetäytyä sinne.
Saavuttuaan linnaan lohikäärme katseli ympärilleen. Se astui sisään prinsessan ja prinssin nukkumakamariin ja hengitti syvään hengittääkseen tulta.
Kuningas ja kuningatar tulivat huoneeseen ja yrittivät viime hetkellä pelastaa Mian ja Mikan tulta syövän lohikäärmeen liekeistä. He tarttuivat lapsiin ja juoksivat ulos huoneesta, mutta he eivät ehtineet ajoissa, sillä lohikäärmeen liekit saavuttivat prinssin ja prinsessan viime hetkellä, juuri heidän takapuoleensa.

"Voi ei!" kuningatar huusi. Mia ja Mika alkoivat itkeä.
Kuningas ja kuningatar juoksivat ulos linnasta saadakseen itsensä ja lapsensa turvaan. Heti kun he poistuivat linnasta, lohikäärme lensi heidän peräänsä.
Yhtäkkiä lohikäärmeen ja kuninkaallisen pariskunnan väliin ilmestyi kirkas valohahmo. Se oli velhotar Millis! "Pysähdy, lohikäärme! Miksi tuot tuhoa maahamme? Mene takaisin sinne, mistä tulitkin!" noitatar huusi Wudernopille. "Ei, tämä on minun valtakuntani, otan vain takaisin sen, mikä kuuluu minulle. Ihmisten pitäisi häipyä täältä", lohikäärme sanoi ja sytytti toisen liekin kohti tähtitaivasta.
Sitten Millis nosti sauvansa ja loitsi lohikäärmeen. "Nyt et voi enää puhaltaa tulta tai aiheuttaa vahinkoa", hän sanoi, "mutta varmasti voimme löytää tälle valtakunnalle rauhanomaisen ratkaisun, joka tekee oikeutta sinulle, lohikäärme, eikö niin, kuningas ja kuningatar?"
"Kyllä, Wudernop, olet tervetullut asumaan tänne kanssamme, mutta älä aja meitä ja kansaamme pois tältä maalta, me haluamme elää täällä ja jakaa sen kanssasi", kuningatar sanoi lohikäärmeelle. Wudernop kumarsi päätään. "En halunnut satuttaa ketään, halusin vain palata kotimaahani. Jos hyväksytte minut tänne, jään mielelläni tänne ja lupaan olla vahingoittamatta ketään", hän sanoi.
"No, sittenhän meillä on sopimus", kuningatar sanoi, "mutta entä meidän prinssi ja prinsessa? Heidän takapuolensa ovat nyt ihan kipeät liekeistäsi, emmekä tiedä, mitä tehdä asialle. "Älkää huoliko", Millis sanoi, "tiedän, mikä auttaa. Tässä, ota Millisin taikaliinani ja laita se kipeälle kohdalle." Hän taikoi esiin kaksi herkkää liinaa, jotka näyttivät valkoisilta, kiiltäviltä pisaroilta, ja antoi niiden leijua kahden lapsen pyllylle.
Mia ja Mika lakkasivat heti itkemästä. Taikaliina auttoi ja lievitti heidän kipuaan välittömästi. Lapset säteilivät ilosta, ryntäsivät lumoojan luo ja halasivat häntä tiukasti. "Kiitos, kiitos, kiitos, kiitos Millis, olet pelastajamme!" he hurrasivat. "Kiitos paljon, rakas Millis!" myös kuninkaallinen pariskunta kiitti häntä. "Jos haluatte, miksette muuttaisi myös meidän linnaamme, niin voisitte loihtia taikaliinan prinssillemme ja prinsessallemme aina, kun he sitä tarvitsevat?" he kysyivät Millisiltä. "Voi kyllä!" lapset huusivat yhteen ääneen. Noita oli ilahtunut. "Mielelläni!" hän sanoi, "Haluan olla siellä, missä minua eniten tarvitaan."
Kuninkaallinen perhe palasi linnaan yhdessä Millisin ja Wudernopin kanssa.

Ja niin Mia, Mika, kuningatar ja kuningas asuivat yhdessä loitsuneiti Millisin ja lohikäärme Wudernopin kanssa yhteisessä valtakunnassaan.

Ja jos he eivät ole kuolleet, niin he ovat elossa vielä tänäänkin.

Kuvitukset Anna Lukossek, teksti Marie Hennschen.